lauantai 2. helmikuuta 2013

Venetsiassa

Aamulla yritettiin saada koko sakki hereille ja aamupalalle, että päästiin mahdollisimman aikaisin matkaan, no klo oli jo 9:n kun  päästiin lähtemään.  Serpentiiniä voisi sanoa tiestä ensimmäiset 100 km ja eihän siitä ihan selvitty kun Eemilille tuli pahaolo jossain parinkymmenen kilometrin jälkeen.  Pieni vaatteiden vaihto ja hetki raittiissa ilmassa niin päästiin jatkamaan ja loppumatka vuoristotiestä menikin sitten ihan hienosti mitä itse pelkäsin aina joskus hurjimmissa käänteissä. Vuoriston jälkeen kun alkoi 80 km:n moottoritieosuus niin maasto muuttui täysin. Tienvarret vihreinä ja mahdottoman paljon viininviljelystä molemmin puolin tietä.  Kerran pidettiin 15 min kahvitauko matkalla kun taas jatkettiin matkaa.  Osattiin perille opaskylttejä seuraten.  Rautatieaseman vieressä oli iso parkkitalo mihin saatiin auto parkkiin päiväksi.  Siitä ei sitten ollutkaan kuin 200 m matkaa ensimmäiselle sillalle mistä siirryttiin autottomalle alueelle.  Sää oli pilvinen ja muutama aste ehkä lämmintä.  Väkeä oli paljon ja oli jo sellainen turistikaupungin tunnelma myyntikojuineen.  Siellä sitten käveltiin    ja ihailtiin kauniita rakennuksia. Monet rakennukset olivat kovastikkin rappeutuneet, mutta silti kauniita.  Meillä ei Brunicossa ole mäkkiä niin ensimmäinen hampurilaisravintola oli nyt Venetsiassa joten sinne tietenkin lapset halusivat syömään.  Ruoka kyllä maistuikin lapsille ja itsellekkin joten ehkä oli lasten kanssa ihan hyvä vaihtoehto ja ruokailusta selvittiin 37 eurolla.  Olimme ajatelleet, että ajamme vesibusilla reitin, mutta päädyimme kuitenkin kokeilemaan gondolia 40 min 80 eur eli varmaan kalliimpi kuin vesibussi olisi ollut, mutta oli kyllä vastinetta koko rahalle, ihana.  Toiset tuhlaa ravintolassa illalla ehkä saman summan ja eihän sitä tiedä tullaanko enään toiste.
Paljon kierrettiin, mutta kun Eemilillä ei ollut rattaita se rajoitti jonkinverran kulkemista kun Tuukan piti kantaa niin paljon kun ei jaksanut kävellä tai jos jaksoi olisi halunnut kulkea omaa vauhtiaan.  Yllättävän reippaita oli lapset kun kuitenkin useampi tunti kierreltiin ja jaksoivat hyvin kitisemättä kulkea mukana,  Kotiin lähdettiin kun pimeä laskeutui Venetsiaan.  Eksyttiin väärälle moottoritielle mitä sitten ajettiin 30 km kunnes päästiin kääntymään takaisin Venetsiaan ja sieltä toiselle tielle mikä toi meidät sitten kotiin. Vuoristotie oli kyllä aika hurja pimeässä, mutta toisaalta autojen valot näkyi jo kaukaa kun tulivat vastaan.  Matkaan meni yhteensuuntaan aikaa sellainen 3 t kun ei voinut niin kovasti ajella.  Upea matka ja haluan joskus sinne uudelleen.









1 kommentti: