lauantai 23. helmikuuta 2013

Aika kuluu

Niin se vaan on et aika kuluu mahdottoman nopeasti.  En taas ole kerinnyt kirjoittamaan kun menee aika aina niin nopeasti iltaan, että tahtoo unohtua kirjoittaminen.  Tänään oli aamulla aivan upea sää ja oltiin parintunnin lenkillä leikkipuistossa.  Oli todella lämmin kun sinne ei sopinut tuuli ollenkaan. Mittari näytti nolla-astetta ja tuntui kyllä käsissä kylmältä kotiinpalatessa.  Onneksi oli lapaset mukana.  Tuukka oli käynyt kaupassa joten laitoin meille ruokaa.  Paistettiin lapsille kalapuikkoja ja ranskalaisia ja aikuisille lohta ja salaattia.  Maistui hyvälle ja kun vielä jälkiruuaksi oli jäätelöpuikot niin mitä muuta voi toivoa.  Eemil keksi ,että pitää päästä kylpyyn ruuan jälkeen ja molskasi kai lähemmäksi tunnin ammeessa Meten kanssa.  Sitten maistuikin päiväunet.  Minäkin nukuin yli tunnin ja Tuukka ja Eemil yli 2 tuntia.  No se teki hyvää kaikille ja kun illalla kolmas pleioff-peli niin lepo teki hyvää.  Pelit Milanon kanssa nyt tasan 1-1  Seuraavat kotipelit Milano on siirtänyt Torinoon pelattavaksi joten näillä on sinne kyllä hirvittävä matka.  Mennen-tullen sellainen 8 t ja siihen peli niin kun aamulla lähtee kotoa, takaisin sitten seuraavana aamuna.  Vilskettä täällä kyllä riittää ja tuntuu, että rauhallista ei ole muulloin kuin nukkuessa.  Kuinkahan sitä osaa kotona ollakkaan enää kun ei lapsia metelöimässä.  Tänään katselin noita kaappejani ja totesin et aivan turhaa vaatetta on tullut tuotua mukana tänne.  Joskin jotain ois voinut tuoda mukanakin mikä taas jätetty kotiin.  Nyt täytyy alkaa jännittämään pelitulosta kun peli meidän aikaan alkaa 20.30 eli sikäläistä aikaa 21.30  Olisi kyllä ollut kiva lähteä katsomaankin, mutta Rasmus ei halua niin en viitsi jättää yksin kotiinkaan ja kun ei kuitenkaan voitaisi katsoa kuin alkoshow ja ensimmäinen erä kun pitäisi palata kotiin kun nukkuma-aika jo Eemilillä.  Mukavaa lauantai-iltaa kaikille teille ystäville. 

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Loma loppui

Aamulla heräsin jo ennen seitsemää puuronkeittoon.  Lomalaiset lähtevät takaisin kotiin klo 9.
Auto Muncheniin lähtee naapurikylästä klo 10.  Sain matkatoimistosta puhelun johon sitten ihme kyllä sain selvitettyä puhelinnumeron mihin neuvoin soittamaan.  Toiset odottivat bussiasemalla bussia kun auto odotti matkustajia jossain moottoritien päässä.  No lopulta pääsivät kyytiin kun odottivat, että siirtyivät sieltä asemalta sinne moottoritien päähän.  Bussi se ei ollut vaan jonkinlainen pakettiauto missä 6 matkustajaa.  Matka olikin mennyt ihan hyvin ja maksoi noin 50 eur henkilöltä. Oli hiukan kyllä turhan aikaisin perillä, mutta oli ainut vaihtoehto junan lisäksi.  Lento lähti vasta joskus klo 18 jälkeen.  Illalla tuli viesti et ovat kotona klo 22 jälkeen. Ikävältä kyllä tuntuu kun eivät ole enää täällä, mutta pianhan sitä mennään mekin kotiin.  Päivä on ollut taas tänään aivan upea kun ollut aurinkoa ja lämmintä.

tiistai 19. helmikuuta 2013

Vuorilla




Eilen herättiin kaikki aamulla anivarhain.  Aurinko paistoi ja klo 9 lähdettiin laskettelemaan tai ehkä hiukan väärin sanottu kun vain osa lasketteli.  Minä vanha, Eemil pieni ja Tuukka ei pelikaudella saa lasketella.  Mette, Rasmus ja Mari kaikki ensikertalaisia, mutta Jere on lasketellut, että pystyi hiukan neuvomaan.  Reippaasti nuo lähtivät kondooliin ja ylös lastenrinteeseen reilu kilometrin mi ttainen.  Jere tiesi kertoa, että Suomessa vastaa punaista rinnettä.  Odoteltiin siellä alhaalla ja jännitettiin kuinka selviävät sieltä.  Ensin tuli Rasmus sitten Mette ja kolmantena Jere ja .sanoi, että Mari taitaa kävellä alas ei kuulema uskalla laskea.  Toiset lähtivät uudelleen aivan intoa puhkuen ylös.  Samassa järjestyksessä tulivat ja kun Jere lähti kolmannelle kierrokselle saapui Marikin alas hiukan varovasti, mutta selviytyi laskien alas.  Oli kyllä innoissaan ja reippaasti lähti uudelleen,  Laskivat 5 kertaa ja lähdettiin ylös huipulle.  Olihan mahtavat näköalat aurinkoinen taivas ja valkoiset vuoret.  Rinneravintolasta ostettiin pikkaisen purtavaa ja senjälkeen palattiin takaisin  alas Jere laskettelemalla ja toiset kondoolilla.  Melkein oltiin yhtäaikaa alhaalla.  Upea kokemus oli nähdä maisemat ylhäältäkin.  Jos vuoret on hienoja alhaaltakin katsottuna niin moninkertaisesti upeampia ylhäältä katsottuna.  Laskettelijat viihtyivät mäessä useampia tunteja ja illalla nukutti hyvin.

lauantai 16. helmikuuta 2013

silmätulehdus

Aamulla heräsin kuten yleensäkkin seitsemän jälkeen. Yön nukuin hyvin kun illalla tuli syötyä vatsa täyteen,  olo oli kuin karhulla talviunelle menossa.  Tosin huomasin, että toinen silmä vuotaa, että kai se flunssa on nyt silmässä sitten seuraavaksi. Eemil tuli sitten ensimmäisenä puurolle, tosin kysyi ensimmäisenä missä hänen jääkone on eli polkutraktori.  Illalla pelasivat lätkää paperipallolla ja aina välillä piti jäädyttää jää ja ajaa kierros traktorilla.  Aamulla ei kuitenkaan heti alettu pelaamaan.  Sää ei voi hienommaksi tulla mitä aamulla oli.  Aurinko paistoi niin kirkkaasti kuin voi. Mari kävi kävelylenkillä ja kuvaamassa hiukan paikkoja.  Toiset lähtivät Raisakkiin tuonne alpeille luistelemaan ja laskemaan pyllymäkeä.  Kävin kaupassa ja laitoin ruuan valmiiksi kun tulivat,  Tuukka lähti pelimatkalle neljän aikaan.  Iltapäivällä sitten joskus kahden maissa nousikin pilviä taivaalle ja piilotti meidän hienon auringon.  Ehkä oli hyväkin niin ei tullut lähdettyä parvekkeelle auringonottoon kun tätä flunssaa. Silmäkin kirvelee ja vuotaa joten täytyy yrittää hautoa sitä vähän lämpimällä.  Taidanpa nyt lähteä nukkumaan ja parantamaan tuota silmää.  Hyvää yötä

perjantai 15. helmikuuta 2013

Aina liikaa

Heräsin aamulla ennen kuutta kun yskitti ihan kauheesti.  Yön olin kyllä siihenasti saanut nukuttua ihan hyvin, mutta sitten kun se yskiminen alkoi luulin ettei se lopu koskaan.  Seitsemältä sitten nousin ylös kun ei siitä nukkumisesta tullut mitään.  Aamukahvi helpotti sitten tilannetta.  Pikkuhiljaa heräsivät toisetkin päivän askareisiin.  Toiset lähtivät ulos ja minä jäin kotiin.  Kävivät varaamassa bussiliput ensi keskiviikkoon kotiinlähtöä varten kun ei  Tuukalla ole mahdollisuutta lähteä viemään Muncheniin.  Puolentunnin ajomatkan päästä menee sinne lentokentälle bussi eikä maksa kuin 50 eur henkilö.  Kotiintullessa toivat vähän kiinalaisesta ruokaa , että saatiin nopeasti jotain syötyä kun lähtivät kylpylään.  Yskän takia olin vapaaehtoinen jäämään kotiin niin pääsivät kerralla menemään ettei tarvinut ajaa kahdesti tätä väliä vaikka se nyt ei olekkaan kuin 3 km.  Tulivat kotiin vasta neljän jälkeen. Olin juuri saanut Eemilille ruuan valmiiksi ja hedelmäsalaatin tehtyä niin saivat syödä.  Eemil vietiin nukkumaan ja herätettiin tunnin päästä.  Oli hiukan kiukkuinen kun olisi nukuttanut pidempääkin, mutta kun kunnolla heräsi oli vauhti päällä.  Kun Tuukka tuli treeneistä lähdettiin pizzalle.  Valtavan kokoisia et jäi kotiintuomiseksi osa vaikka syötiin niin et kaikilla pahaolo paitsi Eemilillä.  Eemil olikin ainoa kun juoksi ja touhusi kotimatkan. Kotiin tultiin juuri ennen kymmentä, mutta Eemil ilmoitti, että ei nukuta, nyt kyllä on tuolla ihan hiljaista, että ehkä se nukkumatti kuitenkin tuli.  Tänään ostin hedelmäsalaattiin tuoreita mansikoita ja oli yllättävän hyviäkin 350 gr 2.96 eur.  Nyt taidan mennä itsekkin nukkumaan jos tuolta yskimiseltä saisi vaikka nukuttua.  Hyvää yötä kaikille tasapuolisesti.

torstai 14. helmikuuta 2013

vieraita kotoa

Eilen nousin aamulla jo klo 5 puuronkeittoon.  Tuukka lähti klo 6 ajamaan kohti Muncheniä hakemaan siskoa koneelta.  Matka yli 300 km, että ajoissa lähdettävä et olisi suht ajoissa kun kone tulee.  Niinhän siinä kävi, että ei heti osannut kentälle suunnistaa.  Luuli et ois kunnon kyltit ja opasteet kentästä, mutta oli ollut vain pieni lentokoneen kuva jonkun talon seinässä.  Matkalaisilla oli ollut huoli kun ei tienneet Tuukan italialaisen puhelimen numeroa ja minun numeron Mari muisti väärin joten ei tietenkään numeroon saatu yhteyttä.  No löysivät kuitenkin toisensa.  Matkalla olivat pysähtyneet syömään ja kotiin tulivat klo 15.  Olin juuri laittamassa pizzaa uuniin paistumaan kun tulivat.  Tuukka oli kyllä väsynyt kun tuli edellisenä iltana pelistä klo 23.30 aamulla aikaisin ylös ja sitten pitkä ajomatka.  Illalla oli vielä treenit, mutta ei mennyt siinä välissä nukkumaan .  No illalla nukutti sitten paremmin ja mentiin kaikki ajoissa nukkumaan.  Tänään sitten nouin ylös seitsemän jälkeen ja Emppu tuli seuraavana puoli kahdeksan ja pikkuhiljaa yksitellen kaikki ylhäällä kahdeksan jälkeen.  Mari ja Jere lähtivät tutustumaan kaupunkiin ja totesivat paikan kivaksi.  Mikä parasta aurinko on paistanut kirkkaana koko päivän.  Ruuan jälkeen Marin kanssa käytiin vähän shoppailemassa.  Nyt kohta lähdetään hallille katsomaan peliä tai me lasten kanssa katsotaan alkushow ja tullaan kotiin ekaerän jälkeen Mari ja Jere jäävät sitten katsomaan matsin ja syömään sinne Tuukan kanssa ja tulevat autolla kotiin.  Sikäli kurja kun pelit niin myöhään niin ei loppuunasti voida olla hallilla.  On se niin kiva kun Mari on täällä ja vielä näin ystävänpäivänä.
Oikein mukavaa ystävänpäivää kaikille.

tiistai 12. helmikuuta 2013

Odotusta

On tainut mennä jo pari päivää kun viimeksi kirjoitin.  Flunssa meinaa väkisin tulla vaikken sitä nyt haluisikaan.  Päivisin on pidetty lapsille koulua ja vähän on ulkoiltukkin.  Tänään oli laskiaistiistai joten lapset kävivät pulkkamäessä.  Viimeyönä ja edellisenäkin satoi vähän lunta, mutta aamupäivät on olleet tosi aurinkoisia ja ihan lämpöisiäkin.  Tänään tein pienen lenkin vaikka yskä onkin.  Kävin viemässä kirjeen postilaatikkoon kun lähetettiin Meten kokeita opettajalle tarkistettavaksi.  Ei tainut ihan täydellisesti mennä, mutta eiköhän ihan tyydyttävästi kuitenkin.  Huolimattomuusvirheitä, ne kun saisi pois olisi parempia tuloksiakin tiedossa.  Aamulla huomenna vielä opiskellaan kun Tuukka lähtee jo anivarhain klo 6 hakemaan Maria ja Jereä Munshenistä.  Kone saapuu 9.30 ja tästä matkaa sellainen 300 km.  On se vaan kiva kun tulevat vaikka ei varsinaisesti ole ikävä, mutta kun ei koskaan olla oltu näin pitkään erossa niin kyllä minä odotan.  Harmi vaan kun on tämä yskä.  No kaikkea kivaa on suunnitteilla viikoksi eteenpäin.  Lapset pitää nyt sitten hiihtoloman vähän etuajassa mitä omassa koulussa on, mutta kivempi kun ei tarvi koulua pohtia kun vie kuitenkin aika paljon aikaa päivässä.  Nyt nautitaan kaikki.  Voi olla etten viikkoon kirjoittele joten mukavaa keväänodotusta kaikille.

lauantai 9. helmikuuta 2013

siivousta,pyykkiä ja aurinkoa

Heräsin seitsemän jälkeen kuten yleensä aina.  Kotona se on kuuden maissa, mutta täällä hiukan myöhempään.  Ensimmäiset toimet yleensä aamulla on puurokattila kiehumaan ja kahvi valumaan. Sää aamulla näytti kirkkaalta ja tulikin aivan upea aurinkoinen päivä.  Meillä selviää kävelykengissä ja ilman lapasia ja pipoa joskin mittari ei aamulla paljon yli nollan ollut.  Toiset lähtivät joukkueen sponsorin tarjoamalle matkalle ylös vuorille.  Minä jäin kotiin vähän siistimään paikkoja ja pesemään pyykkiä.  Sekin on luksusta kun saa touhuta yksin ilman häiriötä.  Siivouksen jälkeen lämmin amme tuntui tosi ihanalta ja kyllä minä nautiskelinkin.  Ruuaksi laitoin loput eiliset perunasoseet ja paistoin pari nakkia.  Lueskelin kirjaa Remeksen Ylösnousemus.  Kun sain hiukset kuivaksi käväisin kaupassa vähän täydentämässä maitovarastoa,  vihanneksiä sekä hedelmiä.  Kävin muuten eilen leikkauttamassa hiukset ja onnistui ihan hyvin vaikka meillä ei yhteistä kieltä ollutkaan.  Pesu ja leikkaus 30 eur eli hiukan kalliimpi( 2 eur) kuin kotona.  Kuitissa oli  kahdella rivillä veloitettu molemmissa 15 eur eli pesu saattoi olla se toinen.  Kun retkeläiset tulivat kotiin oli kello jo puoli neljä.  Ovella jo ilmoittivat, että ei ruokaa kun ovat sy öneet niin paljon.  Kivaa oli ollut  vaikka Empulla oli taas mennessä autossa tullut pahaolo.  Kun olivat nousseet ylös huipulle lumikissalla oli se ollut jotain upeeta.  Siellä olivat laskeneet mäkeä ja ruokailleet.  Paikka oli hotelli korkealla vuorella mihin ei autoilla kuljeta yleensä ollenkaan vaan turistit kävelevät sinne ylös ja laskevat sitten sieltä alas joko suksilla laudalla tai kelkoilla.  Luonnonsuojelu kieltää kuulema lumikissojenkin ajon sinne mitä ihan erikoistapauksissa, jääkiekkojoukkue oli kai senverran erikoistapaus , että saivat kuljetuksen.  Osa oli tullut kelkoilla alas ja olivat nopeammin parkkipaikalla kuin kyydissä olijat. Illalla  poika teki äidille ja toisillekkin ruokaa ja kyllä maistui.
Huomenna ei meillä ole taas hiljaista.  Nyt nukkumatin luokse






keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Kyllä aika rientää

Tänään oli taas aamulla maa valkoinen ja luonto kuin postikortti kun keittiön ikkunasta katsoin tuonne Brunicon linnan suuntaan.  Sää oli pilvinen.  Kolamiehet ahersi pihalla ja aura-autokin ajoi lumia pois vaikka sitä ei montaa senttiä ollut.  Pian pois ettei vaan kerkiä sulamaan jos vaikka aurinko alkaa paistamaan.  Osa porukasta lähti kerhoon ja isommat jäivät koulutehtävien pariin ja minä valvomaan.  Kun tulivat kerhosta yhdentoista jälkeen ilmoitti Eemil et nyt uimaan.  Liikuntatunti kävi käsky.  Minä jäin kotiin, että laitan ruuan kun tulevat, kun muuten tulee taas käytyä kiinalaisessa ruokaostoksilla.  Tulivat kahden jälkeen ja pizza oli valmiina, että pääsi heti syömään.  Hain tarvikkeita uintireissun aikana ja ostinpa jo jotain varalle ensiviikollekkin kun saamme odotettuja vieraita kotoa.  Ulkona on taas aivan ihana aurinkoinen ja lämmin sää.  Kyllä tämä aika vain menee nopeasti, juuri oli viikonloppu ja nyt taas jo viikko puolessavälissä.  Tätä vauhtia kun mennään eteenpäin niin kohtahan sitä pitää lähteä jo kotiin.  Tänään tuli päivällä niin kova himo maitoon et pakko oli juoda tuota 1,5 % ja ei se nyt oikeastaan niin kauheeta ole kun sitä leivän kanssa joi ja se oli aivan ihanan kylmää.  Onhan sitä puuron ja murojen kanssa käytetty, mutta nyt join oikein lasista.  Maito ei täällä vain ole kovin halpaa 1.26 ltr joten limu ois paljon halvempaa.  Tähän asti olen ruuan kanssa juonut ihan vettä ja taidan kyllä vastakin juoda.  Kotona sitten maitoa tuleekin varmaan juotua paljon niinkuin minulla on ollut tapana.  Hedelmät on täällä hyviä paljon on syöty veriappelsiinejä, mitkä on kyllä oikein tummanpunaisia  kun kuorii.  Kädet värjääntyy ihan punaiseksi niistä.  En muista et kotona oisin koskaan niin tummia veriappelsiinejä saanut kaupasta.  Yhtenä päivänä ihmettelin mitä mahtoi olla aivan tummanpunaiset muuten ihan porkkanan näköiset vihann.ekset.  No eipä tullut ostettua. Nyt kai täytyy taas lähteä nukkumaan, että jaksaa nousta puuron keittoon.  Eemil tulee hiukan ennen yhdeksän keittiöön ja juoksee sitten takas miesten huissiin niinkuin kutsuu heidän makuuhuonetta ja huutaa ovella isille, mummi on herännyt ja tulee takaisin puurolle. Ihana pikkumies.

tiistai 5. helmikuuta 2013

Ihana lämmin aurinkoinen

Aamulla kun nousin katsoin ulos ja totesin, että pilvistä on ja ehkä se siitä vielä kirkastuu.  Aamupäivä meni pyykätessä ja ruokaa laittaessa.  Iltapäivällä kun oli syöty ja Eemil meni nukkumaan menin parvekkeelle juomaan kahvia.  Kohta jo huomasin et on ihan turhan lämpimästi vaatetta päällä.  Kävin vaihtamassa hellemekon ja se riitti aivan hyvin sillä lämmintä oli kuin kesällä.  Ainut mikä on kylmä on parvekkeen lattia kun ei ole mattoja eikä ritilöitä, eli kengät täytyy olla jalassa ettei pääse vilustumaan.  Tunnin verran siellä istuskelin.  Tänään ei muuten tullut ulkona oltuakaan mitä kauppamatka tuossa lähikaupassa.  Huomenna täytyy sitten ulkoilla enemmän.
Illalla herkuteltiin tortilloilla ja kyllä ne vaan aina maistuu yhtä hyvälle.  Huomisiin :)

maanantai 4. helmikuuta 2013

Lunta, lunta, lunta sataa

Heräsin jälleen tavoille uskollisena 7.30 ja laitoin puurokattilan kiehumaa.  Oli hyvä konsti kun keksin, että kun illalla laittaa ryynit jo kattilaan turpoamaan säästää se keittoaikaa noin 15 min.  Ulkona on satanut yöllä lunta ja sataa vieläkin vai mahtaako olla räntää kun aikas lämmintä.  Lumiaurakin ajoi tuossa kadulla kahteen suuntaan vaikka lunta ei ole kuin muutama sentti ja kolamiehet lapioivat tuossa meidän alakerran rengasliikkeen edessä ja naapuritalon korjaamon edessä.  Huolto pelaa eli ei ole niinkuin meillä, että aurataan kun keritään vaikka lunta tulisi 20 cm.  Aurinko nousi kyllä korkealle ja lämmitti kirkkaana taivaalta.  Hetken istuin ruuan jälkeen tuolla parvekkeella juomassa kahvia ja söin kyllä hyvän munkinkin. Nyt oli hillomunkki, mutta täällä saa munkkeja missä on iso pala pähkinäsuklaata sisällä no en tiedä kumpi on parempi sillä molemmat kyllä maistuu minulle.  Iltapäivällä kun klo tuli kolme niin ajattelin et nyt siesta on loppu jo kaikkialla ja lähdin kampaajalle, että saisin hiukan tukkaa leikattua, sanoin lähteissä et kai ne ymmärtää kun näytän ja oli minulla lapulla katsottu kääntäjästä miten italiaksi sanotaan hiusten leikkaus ja englanniksi myös.  Ei onnistunut sillä kävin kolmen kampaajan oventakana, mutta kaikki oli suljettu.  Ehkä täällä on maanantai vapaapäivä.  Yritetään jokupäivä uudelleen.  Kiersin sitten pienen lenkin tuolla kävelykadulla kun oli niin kaunis ja lämmin ilma.  Illaksi keitin jauhelihakeittoa ja paistoin banaanilettuja kun ovat kuulema hyviä.  Laitoin 2 banaania ja 2 munaa ja sekoitin soseeksi ja paistoin.  No kyllä tavalliset minusta on parempia, mutta eihän näissä kyllä niitä kaloreja ole niin paljon.  Kylminä minusta maistuivat paremmilta. Illalla tuli juotua yksi lasillinen punaviiniä mikä taisi olla jo viides täällä ollessa, eli kohta olen jo alkoholisti pitänee kai vähentää.  Nyt kyllä nukuttaa, että taidanpa mennä sitä nukkumattia tapaamaan.

lauantai 2. helmikuuta 2013

Lepäilyä

Heräsin tänään vasta 8:lta liekö eilinen matka rasittanut vai se et yöllä tuli taas valvottua.  Menin kai nukkumaan vasta yhden jälkeen.  Toiset heräili sitten tunnin päästä.  Aamulla satoi räntää ja maa oli valkoinen.  Sattui todella hyvin et oltiin eilen matkalla eikä jätetty tällepäivälle.  Tuukka on nyt sitten vuorostaan flunssassa, kurkku on kipeä ja yskittää ja paikkoja kolottaa.  Ei onneksi kuumetta.  Onneksi on aikaa parannella maanantai iltaan.  Eikö sitä sanotakkin et kunnon työntekijä sairastaa lomalla ettei mene työaikaa hukkaan.  Kiva uutinen oli , että lapsi tulee viikon lomalle 13 pvä.  Odotan jo kovasti vaikka ei niin ikäväkään ole, mutta on se kiva nähdä pitkästä aikaa.  Onkohan koskaan oltukkaan näin pitkään erossa.  Tänään en ole käynyt ulkona katsotaan millainen päivä huomenna on.  Paistoin makaronilaatikkoa 2 kupillista niin ei tarvi huomenna tehdä ruokaakaan kun on mistä lämmitellä.  Tänään on vaan katseltu eilen otettuja valokuvia ja nautittu. Nyt taas huomisiin.







Venetsiassa

Aamulla yritettiin saada koko sakki hereille ja aamupalalle, että päästiin mahdollisimman aikaisin matkaan, no klo oli jo 9:n kun  päästiin lähtemään.  Serpentiiniä voisi sanoa tiestä ensimmäiset 100 km ja eihän siitä ihan selvitty kun Eemilille tuli pahaolo jossain parinkymmenen kilometrin jälkeen.  Pieni vaatteiden vaihto ja hetki raittiissa ilmassa niin päästiin jatkamaan ja loppumatka vuoristotiestä menikin sitten ihan hienosti mitä itse pelkäsin aina joskus hurjimmissa käänteissä. Vuoriston jälkeen kun alkoi 80 km:n moottoritieosuus niin maasto muuttui täysin. Tienvarret vihreinä ja mahdottoman paljon viininviljelystä molemmin puolin tietä.  Kerran pidettiin 15 min kahvitauko matkalla kun taas jatkettiin matkaa.  Osattiin perille opaskylttejä seuraten.  Rautatieaseman vieressä oli iso parkkitalo mihin saatiin auto parkkiin päiväksi.  Siitä ei sitten ollutkaan kuin 200 m matkaa ensimmäiselle sillalle mistä siirryttiin autottomalle alueelle.  Sää oli pilvinen ja muutama aste ehkä lämmintä.  Väkeä oli paljon ja oli jo sellainen turistikaupungin tunnelma myyntikojuineen.  Siellä sitten käveltiin    ja ihailtiin kauniita rakennuksia. Monet rakennukset olivat kovastikkin rappeutuneet, mutta silti kauniita.  Meillä ei Brunicossa ole mäkkiä niin ensimmäinen hampurilaisravintola oli nyt Venetsiassa joten sinne tietenkin lapset halusivat syömään.  Ruoka kyllä maistuikin lapsille ja itsellekkin joten ehkä oli lasten kanssa ihan hyvä vaihtoehto ja ruokailusta selvittiin 37 eurolla.  Olimme ajatelleet, että ajamme vesibusilla reitin, mutta päädyimme kuitenkin kokeilemaan gondolia 40 min 80 eur eli varmaan kalliimpi kuin vesibussi olisi ollut, mutta oli kyllä vastinetta koko rahalle, ihana.  Toiset tuhlaa ravintolassa illalla ehkä saman summan ja eihän sitä tiedä tullaanko enään toiste.
Paljon kierrettiin, mutta kun Eemilillä ei ollut rattaita se rajoitti jonkinverran kulkemista kun Tuukan piti kantaa niin paljon kun ei jaksanut kävellä tai jos jaksoi olisi halunnut kulkea omaa vauhtiaan.  Yllättävän reippaita oli lapset kun kuitenkin useampi tunti kierreltiin ja jaksoivat hyvin kitisemättä kulkea mukana,  Kotiin lähdettiin kun pimeä laskeutui Venetsiaan.  Eksyttiin väärälle moottoritielle mitä sitten ajettiin 30 km kunnes päästiin kääntymään takaisin Venetsiaan ja sieltä toiselle tielle mikä toi meidät sitten kotiin. Vuoristotie oli kyllä aika hurja pimeässä, mutta toisaalta autojen valot näkyi jo kaukaa kun tulivat vastaan.  Matkaan meni yhteensuuntaan aikaa sellainen 3 t kun ei voinut niin kovasti ajella.  Upea matka ja haluan joskus sinne uudelleen.